Unelma alkaa toteutua - ensipäivät Iguassulla

Lopulta unelma alkaa toteutua, olemme isämme jäljissä Patagoniassa! Matkalaisia on viisi, isämme Erkin tyttäret Maarit, Satu ja Suvi, Maaritin mies Anders ja isämme sisaren Annikin tytär Anja, serkkumme Tukholmasta. Matka on elänyt mielissämme lapsuudestamme lähtien, olemmehan kuulleet monia tarinoita isän ja veljensä Aarnon tekemältä Patagonian tutkimusmatkalta vuosina 1937-38. He olivat kuusihenkisen retkikunnan jäseninä 10 kuukautta kestäneellä matkallaan. Lopulta meitäkin oli kuusi, kun perheystävä ja luonnonystävä Esa Tommila liittyi seuraamme Iguassun retken jälkeen.

Olemme suunnitelleet matkaamme aktiivisesti noin kolme vuotta, ja nyt siis olemme saapuneet 1. retkikunnankin lähtöpaikkaan Buenos Airesiin. 1. retkikunta matkasi kuusi viikkoa rahtilaivalla merten poIkki, me taas lensimme ilmojen halki tänne vuorokaudessa. Olemme lähes kaikki (paitsi Esa) täällä ensimmäistä kertaa elämässämme!

Iguassun ihme

Lähdimme ensin lentäen katsomaan yhtä maailman suurimmista ihmeistä, Iguassun putouksia Brasilian, Argentiinan ja Paraguain rajalla. Täällä ei 1. retkikunta ehtinyt käydä! Putouksia on noin 270 keskellä laajaa kansallispuistoverkostoa ja vihreää sademetsää. Putouksia voi ihailla eri maiden puolelta, ja ne ovat mykistäviä! Vietimme Iguassussa kokonaisen päivän retkeillen hyvin suunniteltua polkuverkostoa pitkin ja ihaillen putouksia sekä ylä- että alapuolelta. Polut kiemurtelivat pitkin sademetsän tiheää kasvillisuutta, välillä törmäsimme myös lukuisiin tuttavallisiin nenäkarhuihin, jotka etsivät ruokaa turisteilta. Linnunlaulua ja koskien kohinaa, lämmintä ilmaa ja kosteaa sademetsää ympärillämme, käsittämättömän vuolaita, korkeita ja leveitä koskia silmänkantamattomiin - kerrassaan upea luonnonihme! Katsomiseen ei väsynyt. Sääkin suosi meitä: pilvipoutaa, sortsikeli, lopuksi saimme vielä kokea troopisen ukkosilman ja kunnon ryöppysateen!

Päivän lopuksi ajelimme pikkujunalla muutamia kilometrejä viidakossa, saavuimme joen ääreen ja hyppäsimme kumiveneeseen. Taitavan soutajan myötävaikutuksella matka jatkui hiljaa lipuen jokea pitkin. Matkan ekologinen osuus oli hieno loppu päivällemme. Istuimme hiljaisuudessa, lähes äänettömästi liikkuvassa veneessä kaiken turistikohun ja koskien pauhun jälkeen. Vanhojen puitten kaartaessa kauniisti hämärän joen ylle koimme yllätyksen: näimme tukaanin lentävän tai jotkut meistä näkivät!

Puisto oli hienosti organisoitu näyttelyineen, opastuspisteineen, kahviloineen, polkuineen - eksyä ei voinut. Toisaalta itse saattoi valita, miten etenee: ostaako valmiita "elämystuotteita" vai rakentaako päivän oman näköisekseen. Me saimme upean kokonaisuuden - olimme tosi tyytyväisiä päivääme, more than satisfied! Näimme putoukset monelta kantilta.

Seuraavana päivänä teimme vielä veneretken Iguassu- ja Parana-jokia pitkin paikkaan, jossa kolme maata - Argentiina, Brasilia ja Paraguai - kohtaavat.  Näimme lisäksi kahden viime mainitun maan rakentaman uskomattoman voimalaitoksen tekoaltaineen, Itaipu dammin, jonka teho vastaa 70-kertaisesti Imatrankoskea. Valtava teknologinen ihme on levittänyt hyvinvointia lähialueilleen, mikä selvästi näkyy verrattaessa ainakin Argentiinaa ja Brasiliaa keskenään.

Tämä kaikki oli hieno alku matkallemme Etelä-Amerikassa!